ALPO AALTOKOSKI ei sitten koskaan petä. Hänen uusi teoksensa Kadotettu vangitsee vastaanottajan. Seitsemän tanssijan teos koskettaa syvälle. Se on julistus yhteistyölle, rauhalle ja keskinäiselle ymmärrykselle.
Kadotetun alku on jopa melko pelottava. Ryhmä ihmisiä kävelee puolihämärässä huputettuina täysin tunnistamattomina anonyymeinä olentoina. Ahdistus alkaa hiipiä katsojaan, kunnes valot ja värit alkavat palata näyttämölle. Ihmisketju muodostaa yhteisen olion. Kuin muistoksi jostain alkulähteistämme. Aaltokosken idea ja inspiraatio onkin lähtenyt joukoista ja parviälystä. IHMISKETJU kulkee läpi näyttämön loputtomalta tuntuvan ajan. En sano pitkästyneeni, vaan pikemminkin minimalistisuudesta hypnotisoituneeni. Kun he viimein riisuvat huppunsa, alkavat merkilliset käsieleet. Ne ovat outoa kieltä. Pitäisikö ne ymmärtää? Tai ehkä vain sopia niiden kuuluvan tähän maailmaan. Ne näyttävät salakieleltä tai jonkin kultin kommunikointivälineeltä.
Koko alkuosassa ei varsinaiselle tanssille juuri anneta tilaa. Se on silkkaa kävelyä, mutta tehokkaasti ja vaikuttavasti tehtyä. Kunnes rävähtää. Täydet valot syttyvät näyttämölle ja tanssijoiden persoonat paljastuvat. Robottimaisuus katoaa ja yksilöt erottuvat yhteisöstä. Sanna Salmenkallion musiikki tukee erinomaisesti esityksen tunnelmaa. Mikä hienointa, yllätyksenä lavalle tulee Ali Saad, joka laulaa suorana upeasti suoraan sydämeen. Valitettavasti laulun tekstiä ei ole käännetty suomeksi, joten sisältö jää arvailujen varaan. Mutta hienoa silti. TEOS sisältää kosolti surrealistisuutta. Marja Uusitalon puvut ovat kuin futuristisia militaristishenkisiä haalareita. Kollektiivisuus korostuu kaikessa. Tanssi rivissä lähestyy jopa Riverdancea. Kaikessa on jotain lähestyttävää ja toisaalta vaikeasti kosketeltavaa. Juuri kun luulee saavansa jostain kiinni, se katoaa.
Kadotettu on vaikuttava ja vahva. Taattua Aaltokoskea joka sekunti. Katsojana tunteet jylläävät äärestä laitaan kaiken aikaa. Ajoittaisesta ahdistavuudestaan huolimatta teos on lopulta hyvin kaunis. LISÄKSI kokoon on saatu erinomainen ja ilmaisuvoimainen esiintyjäporukka. Esete Sutinen on hieno, kuten aina. Mukana ovat myös hurmaavat kilpatanssiareenoilta tutut Jussi Väänänen ja Katja Koukkula. Ei voisi parempaa esiintyjäparvea ajatella. Tämä teos on hieno jatkumo Alpo Aaltokosken uralla.