Yksi päivä ja yksi yö

Alpo Aaltokosken odotettu uutuus Rukoilijat nähtiin samassa illassa vanhemman teoksen kanssa. Yksi päivä ja yksi yö muodosti oivan parin ja kontrastin uudelle. Tippaakaan se ei ole vanhentunut, tuoreudessaan pikemminkin hämmästyttävä.

Vuonna 2005 teoksen tanssi Sari Lakso, nyt näyttämöllä on Ahto Koskitalo. Jännittävästi tuntuu, kuin se olisi juuri Koskitalolle tehty! Hän on yksi hienoimmista nykyisistä nykytanssin tulkitsijoista. Jäntevä, tarkka ja liikkeet sivaltavasti loppuun asti saattava. Hieman ironiset herooiset poseeraukset ja niiden vastapainona koomisen nykivä kameleontin kulku muun muassa kuljettavat tunnelmia äärestä laitaan upeasti tulkittuina. Uljas Pulkkiksen vaikuttava “uusromanttinen” musiikki on myös liikkeessä tulkittu uuden ja vanhan, arjen ja ylevän synteesiksi. Musiikin ja tanssin liitto on tässä kuin teknoajan tulkinta Faunin iltapäivästä.

Alpo Aaltokoski hör till de nutidsdanskoreografer vars verk alltid präglas av ett väldigt naturligt förhållande till musiken. Han vågar använda sig av mångsidiga, intressanta nutida musikverk och skapar sina koreografier som högaktar musikens stämningar och innehåll, utan att för den sakens skull illustrera musiken eller följa den slaviskt. Bland hans senaste projekt bör kulturgärningen Pyörteitä (Virvlar) nämnas – Uuno Klamis ofullbordade balett som kompletterades och koreograferades i fjol. [..]

Kvällen inleddes med solot Yksi päivä ja yksi yö (En dag och en natt) i nyversion. Sjläv har jag inte sett den ursprungliga versionen, gjord för Sari Lakso år 2005, men nyversionen kändes definitivt fräsch och aktuell. Ahto Koskitalo är karismatisk och väldigt fysisk, och koreografen har låtit detta påverka omarbetningen av koreografin. Koskitalos prestation var imponerande, rörelsevokabulären kändes mångsidig med allt från luftiga linjer till lätta hopp och vilda fäktnings- och kampsportrörelser. Visualiseringen var stiligt genomförd kvällen igenom.