Deep

Deep pohjautuu mediataiteilija Milla Moilasen tietokoneanimaatioon. Se on väkevä ja jopa rankka teos ihmisestä kehityksen yhtenä renkaana. Siinä tanssi menee todella syvälle ihmiskehoon ja liike näkyy konkreettisesti luissa ja ytimissä.

Directed by media artist Milla Moilanen, Deep focuses on Aaltokoski’s pale, grayhound-like body. With his wing-like shoulder blades and skull-like face, he is a gorgeous, iconic human animal. Whether live or on (brilliantly shot and edited) film, Aaltokoski’s every shape and physical articulation captures attention.

Nomadi-tuotannon vaikuttava sooloteos Deep on monitasoinen elämys. Aaltokosken liikemateriaali ja keho yhdistyvät kekseliäästi eläinten liikkeisiin ja erilaisiin luonnon elementteihin.

Deep on ihastuttavan monisyinen tutkielma ihmiskehon läheisestä suhteesta muihin eläin- ja eliölajeihin. – Tanssijan muodonmuutokset sekä näyttämöllä että Milla Moilasen tietokoneanimaatiossa ovat hätkähdyttäviä ja samaan aikaan hienovaraisia, lähes huomaamattomia. – Deep-teos on ehjä kokonaisuus, jonka jokainen hetki on tarkkaan harkittu ja artikuloitu.

Kokeneen oman tien kulkijan, Alpo Aaltokosken soolotanssiteos Deep pohjautuu Milla Moilasen tietokoneanimaatioon. Aaltokosken liike on todella tarkkaa ja huikaisevaa. Hänen tanssissaan on se jokin sanaton, joka kulkee virtana ihmisestä ihmiseen ja vie mukanaan. Hänen mimiikkansa on uskomatonta, nopeaa kuin valo ja hyvin fyysistä. Teoksen videoidun osankin olisi mielellään nauttinut livenä!

Deep on kuin fysiologinen tutkielma liikeratojen synnystä ja sen väittämänä on, että kaikki orgaaniset eliöt liikkuvat lopulta samojen lainalaisuuksien vallitessa. – – Aaltokosken Deep perustuu Milla Moilasen samannimiseen mediataideteokseen (1994). Tietokoneanimaation keinoin toteutettu video muodostaa koreografian loppuosan, jolloin siinä tanssiva mieshahmo rinnastuu livenä esiintyvään Aaltokoskeen.

Teoksen alkuosassa Aaltokoski liikkuu buto-vaikutteisesti näyttämöä sivusuuntaan. Huomio kiinnittyy erityisesti miehen ylävartaloon, käsiin ja hurjan irtonaisesti esiintuleviin lapaluihin, joiden liikkeestä syntyy muistuma jonkinlaiseen liskolinnun liikkeeseen. Aaltokosken upea liike on rujosti pehmeää ja rytmikkäästi virtaavaa. Ottamalla välillä puseron pois Aaltokoski tarjoaa näkymän, joka ikään kuin johtaa katseen ihon pinnan alle, lihaksien sisälle asti.

Moilasen videon alkuosa on suoraa viittausta 1800-luvun lopulla eläneeseen ranskalaiseen tiedemieheen Etienne-Jules Mareyhin, jonka uraauurtava kronovalokuvaus näytti tietä elokuvaamisen syntyyn. Marey tutki valokuvissaan nimenomaisesti sitä, miten liike syntyy ja miten sitä voi mitata. Videon alkuosa rakentuu mareymaisesti katkonaisista kuvista, joissa Aaltokoski tekee samaa liikettä kuin näyttämölläkin. Sittemmin video muuttuu kollaasiksi, jossa mieshahmon taustalla on värimanipuloitua kuvaa erilaisista kasveista ja toisaalta eri olentojen luista.

Vaikka Marey jo aikoinaan ja Moilanen videossaan pyrkivät näyttämään, miten liike toimii, niin ehkä yllättävästikin videokuva ei pärjää elävälle hahmolle. Samassa todellisuudessa olevan hahmon näkee selvemmin kuin sitä esittävän kuvan. Näkemisessä on kyse ajasta, ja videokuvassa aika rikkoutuu fragmenteiksi kun taas näyttämön aika ja siinä liikkuva hahmo ovat aikajatkumossa.