Together

Alpo Aaltokosken koreografia Together sai ensimmäisen ensi-iltansa vuonna 2010. Sen jälkeen Ahto Koskitalon ja Jouni Majaniemen esittämästä intensiivisestä duetosta tuli lähes klassikkoteos, joka kiersi runsaasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Nyt tämä kahden ihmisen välistä yhtä aikaa tiivistä ja repivää suhdetta käsittelevä teos on saanut uusintaensi-iltansa nuoren polven tanssijoiden tulkitsemana.

En osaa sanoa, eroaako Jere Jääskeläisen jaJussi Suomalaisen tulkinta alkuperäisestä. Samoja sävyjä siinä varmasti on, koska teoksen harjoittajina ovat toimineet esityksen alkuperäiset esittäjät. Joka tapauksessa esitys on fyysisesti vahva ja äärimmäisen läsnäoleva, mutta samalla myös herkkä ja kevyesti hengittävä. Yhdessä ja erillään olon kipupisteet ja monimutkaisuus nousevat hienosti esille, mutta eivät kliseisesti. Siitä pitävät Aaltokosken koreografia ja liikekieli tiukasti huolen.

Ja mikä hienointa, aika ei ole vaikuttanut kumpaankaan. Koko kehoa käyttävä, runsaasti yksityiskohtia sisältävä ja pehmeästä sensuellisuudesta terävään kulmikkuuteen aaltomaisesti muuttuva liikekieli saa loistaa Jääskeläisen ja Suomalaisen energisesti ja herkkävireisesti tulkitsemana.

Tanssin lisäksi teoksen tulkinnan olennainen osa ovat Kalle Paasosen valot. Tiukat, ylhäältä tulevien valokiilojen muodostamat erilliset valoneliöt ovat vahva visuaalinen symboli, joka sekä eristää että välillä luo pienimmän mahdollisen yhteisen tilan tanssijoille. Valoviiva lattiassa toimii myös kahden maailman rajana, jonka ylittäminen ei ole helppoa.

Aake Otsalan monipuolinen, hivenen jazzsävyinen musiikki luo esitykselle raamit, jotka korostavat kokonaisuutta, mutta eivät tuo itseään esille.

Stoan ensi-ilta todisti, että Together on klassikkomaineensa ansainnut ja on edelleen erittäin ajankohtainen.

Itäkeskuksen Stoassa saatiin nauttia kahden hienon esityksen verran voimakasta ja syvällisesti ilmaisevaa tanssiliikettä. Alpo Aaltokosken vuonna 2010 ensi-iltansa saanut ja usealla miehityksellä sen jälkeen nähty Together-duetto sai uusimman tulemisensa Jussi Suomalaisen ja Jere Jääskeläisen tulkitsemana. Dueton sairastunutta toista osapuolta aikoinaan paikanneella Jussi Väänäsellä oli Stoan illassa oman Pasos-soolonsa ensi-ilta.

Aaltokosken koreografioissa on tunnusomaista vartalossa voimalla virtaava liike. Tanssijat käyttävät pieniäkin lihaksiaan tarkasti ja hallitusti. Raajat, pää, niska ja selkä liikkuvat kuin kissaeläimillä, välillä elastisuus muuttuu aksentoiduiksi geometristen linjojen hakemisiksi, kaaret janoiksi. Tuttuja ovat myös liikepyörteet. 13 vuotta ei ole haalistanut tämän teoksen merkityksestä tai ilmaisusta mitään.

Kalle Paasosen kartiomaiset spotit sekä tanssijoita erottavia janoja ja neliökenttiä muodostavat valot voimistavat teoksen dramatiikkaa. Aake Otsalan herkät helinät, kansanmusiikkihäivähdykset ja välillä takova rytmi kuljettavat katsojaa tunnelmasta toiseen.

Together kuvaa kahden ihmisen välistä suhdetta, kuinka se muuttuu hetkessä, kuinka dynamiikka ja valta-asemat liikkuvat, kuinka luottamus ja epäluulo sekä yksinäisyys, erillään olo ja yhdessäolo vuorottelevat. Togetherin parisuhde ei ole mikään symbioosi vaan kahden eri lähtökohdista siihen tulleen vahvan ihmisen yritys löytää yhteinen ja pitää omansa. Esityksestä ei voi suoraan tulkita, onko miehillä rakkaussuhde, mutta kohtaamisissa on välillä vahvaa aggressiota sekä eroottisia sävyjä. 

Tanssijat liikkuvat enimmäkseen erillään ja rinnakkain. Mutta kauniita yhteyden hetkiäkin löytyy, kuten lempeä paritanssi yhdessä olevien käsien alta kieppumisineen.  Suomalainen ja Jääskeläinen ovat tanssijoina kiinnostavan monipuolisia ja erilaisia. —

Pidän Togetheria yhtenä Aaltokosken parhaista teoksista. — Together käsittelee kahden ihmisen välistä suhdetta, sen aaltoilua erillään ja yhdessä olon, kiinnipitämisen ja irtipäästämisen, yksin ja yhdessäolon, tarvitsevuuden ja itseriittoisuuden välillä. Vaikka tanssijoina on kaksi miestä, on liikekieli ja aiheen käsittely niin abstraktia, että esitys ei missään tapauksessa koske vain miesten välisiä suhteita. Teos on yhtä aikaa ankara ja sensuelli sekä muodoltaan että liikekieleltään. — Kaikki tunneilmaisu keskittyy kehoon. Kalle Paasosen valot määrittävät suurelta osin esityksen tunnelmaa. — Aake Otsalan luoma musiikkimaailma vyöryy tajuntaan yhtä vääjäämättömänä kuin valotkin. Ahto Koskitalo ja Jouni Majaniemi ovat esityksen alkuperäiset esittäjät. Se ja vuosien aikana olleiden esitysten vaikutus näkyy varmuutena ja sellaisena liikkeen ja aiheen syventymisenä ja sisäistymisenä, jota uunituoreessa esityksessä ei koskaan voi olla. Together on hieno ja intensiivinen esitys, joka jälleen todisti liikkeen voimallisesta kyvystä välittää sellaista, mitä sanoilla ei voi tavoittaa.

Kaksi miestä, yksi teos, musiikki, koordinaatio, tanssi ja tunteet loivat täydellisyyden, jossa jokaisella elementillä on määrätty paikkansa abstraktion tasolla. Täällä yleisö todisti, miten taide voi sisältää kysymyksiä ja sosiaalisia ristiriitoja, ja rakentaa niistä upean nykytanssiesityksen.

Hienoa, että Suomesta löytyy tällaista miesenergiaa! [..] Together antaa vuoron älylle ja aistikkuudelle. Liikkeen virtuositeetin terävä miekka viuhuu vaarallisen vahvana. [..] Aaltokoski piirtää uutuusteoksessaan jäntevää kommunikaation siltaa kahden miehen välille. Tämä dialogi liikkuu välittömästi psykofyysisellä tasolla ja ryöpyttää tunteiden kirjon liikemateriaalin sisuksiin [..] Koreografin loputtomalta tuntuvan mielikuvituksen sopukoista soljuileva liike rakentuu episodimaiseksi kokonaisuudeksi, jonka keskeisenä sidosaineena on Kalle Paasosen upea valodramaturgia. [..] Aake Otsalan musiikin utu, syke sekä hitunen romantiikkaa antavat kantimia tunteille aina mikrotasolle asti. [..] Ahto Koskitalon kropassa voima tiivistyy, mutta ei tippaakaan nopeuden kustannuksella. Koskitalo artikuloi ja rytmittää jokaisen liikkeen äärimmäisen tarkasti eikä jätä tilanteen kokonaishallintaa arvailujen varaan. Jouni Majaniemen notkea selkäranka, raukeat liikekaaret sekä laaja ilmaisurekisteri täydentää kaksikon pidäkkeistä lavalumoa. Vangitsevaa kerrontaa.

Relationen mellan de två männen Jouni Majaniemi och Ahto Koskitalo utvecklas från stram coolhet och iakttagande mot växande identitet och samfälldhet. Ett drag av återhållsamhet är dock bärande verket igenom. [..] Dessa två dansare är rasande skickliga. Majaniemi framstår impulsiv med ett mycket direkt känslouttryck, Koskitalo mera återhållsam och endast gradvis mera varm i lederna. Framställningen är dynamisk och stringent i alla skiftningar. Den har en sädan intensitet och inlevelse att hela stoffet bara växer i styrka och uttryck tack vare just den.